Historia

648569[1]
Korean niemimaalla on harrastettu kamppailulajeja jo hyvin pitkän ajan ennen taekwondon syntyä. Näitä ovat tiettävästi olleet ainakin Taekyon ja Subak. Nykyisen historiantutkimuksen valossa näillä ei kuitenkaan ole suoranaista yhteyttä taekwondoon vaikka joskus näin väitetäänkin.

Taekwondon voidaan katsoa suurimmaksi osaksi polveutuvan karatesta jota korealaiset harjoittelivat japanilaisten sekä okinawalaisten opettajien johdolla Japanin miehitysvallan aikana 1900 luvun alkupuoliskolla. Miehitysvallan aikana Japanilaiset levittivät määrätietoisesti omaa kieltään ja kulttuuriaan. Vastaavasti korealaisten perinteiden harjoittaminen, mukaan lukien myös korealaiset kamppailulajit pyrittiin estämään.

Korean itsenäistymisen jälkeen maassa toimi viisi eri kamppailukoulukuntaa, kwania, joiden tekninen perusta nojasi suurelta osin karateen. Maan vapauduttua Japanin alaisuudesta aloitettiin neuvottelut kamppailukoulukuntien saamisesta yhden lajin ja nimen alaisuuteen. Vähitellen koulujen opettamasta tyylistä vakiintui nimi taekwondo. Taekwondoa kehitettiin myös enemmän karatesta erottuvaan suuntaan.

Tekniikat hiottiin nykyiseen muotoonsa ja lajille luotiin myös vahva kilpaurheilullinen puoli, potkuja suosiva suojavarustein käytävä täyskontaktiottelu. Ensimmäiset maailmanmestaruuskilpailut käytiin 1973. Nykymuodossaan taekwondoa voidaankin hyvällä syyllä kutsua itsenäiseksi ja omat piirteet omaavaksi kamppailulajiksi.

648570[1]

Taekwondo Suomessa

Taekwondoa levitettiin aktiivisesti korealaisten toimesta ympäri maailman. Suomeen lajin toi korealainen mestari Dae Jin Hwang vuonna 1979. Kotimaassaan Hwang oli tunnettu kilpaottelija ja toimi myös Korean armeijan erikoisjoukkojen kouluttajana. Laji levisi 80-luvun alkupuolella nopeasti ympäri Suomen. Mestari Hwangin lisäksi Suomessa on vaikuttanut eripituisina ajanjaksoina myös muita korealaisia taekwondo-opettajia.

1980-luvun lopussa Suomen taekwondoliitto kutsui tanskalaisen Allan Paulsenin opettamaan taekwondoa liiton piirissä. Hän oli myös vyökollegion jäsen koko sen olemassaolon ajan aina vuoteen 2005 asti jolloin Suomessa siirryttiin opettajajärjestelmään. Merkittävä osa Suomen mustista vöistä onkin hänen myöntämiään. Allanin opetus painotti teknistä osaamista sekä vahvaa taistelutahtoa.